hupsheijaa kun aika taas menee siivillä. Päivitystä ehtisi tietysti tehdä useamminkin mut sitkun on aikaa, ei muista.

Aino ainokaisemme on jo 4,5 kk. Nauraa kikattaa, koittaa punkea istumaan, joskus jo kääntyy vattalleen, tunkee kaikki suuhun ja kiukkuaa kutiavia ikeniä. Tule, hammas, jo!

Yöt on rikkonaisia mutta jotenkin sitä vaan säilyy täysjärkisenä, kai ne naisten hormonit on tehty niin. Kyllähän kokonaan nukuttu yö maistuis, mutta silloin kun likka nukkuu hyvin, itse havahtuu. Naapurien meteliin tai muuten vaan. Tyhmää.

Tyttönen päätti että tissimaito on parasta joten pullo on ollut boikotissa jo pitkään. Et eipä tarvinnut harkita imetyksen lopetusta. No, mut oma kroppahan on nyt vauvalla lainassa ja hetken se vaan kestää niin ollaan tyytyväisiä näin. Riekutaan ulkona sit ens vuonna joskus...

Soseet alkaa maistumaan reilun kk:n maistelun jälkeen jo kunnolla. Ylläri et hedelmät kelpaa parhaiten

Vieläkin välillä on aivan pihalla kaikesta eikä millään meinaa tajuta olevansa äiti. Tuo ihana pötkylä on tullut jäädäkseen