Vaikka alkuun niin ajattelin olla katsomatta erään so-called-julkkispariskunnan elämää, on kanava kuitenkin kääntynyt subille torstai-iltaisin. Ehdottomasti otsikon vauvakuumetta alle odotin enemmän itse raskausasiaa mutta lähinnähän tuossa on seurattu pariskunnan järkyttävän pinnallista ja hermojakin raastavaa kitinä elämää. Noh kukin taaplaa tyylillään ja mikäs siinä olisi joskus limusiinilla ajella (mistä nuo repii noi rahat?!) ja istua paklattavana mutta hohhoijaa, Armanin vaatteita vauvalle.... ja niitä korvakoruja en haluais edes mainita. Pakkomielteinen luksuselämä on kyllä kaukana mielestäni kun tanssitaan kälyisissä räkälöissä juoppojen seassa. Tarvitsee kuitenkin  nostaa hattua tuolle äipälle mahdottoman hyvästä fyysisestä kunnosta. Kun oma kroppa on työkalu ja siitä pitää huolta niin kyllähän se näkyy. Jos viimeisillä viikoillaan pystyy vielä vetämään keikan läpi, olipa se kuinka lyhyt tai helppo tahansa, niin kyllä se vaatii paljon. Tällaisena tavallisena tallaajana tuon fyysisen puolen huolto kun on ollut niin ja näin, niin sitä rankempaa tämä raskauskin on jo tässä vaiheessa. En usko että ihan sohvaperunakuntoinen itsekään on ollut työmatkapyöräilyn ja satunnaisen kävelyn vuoksi mutta paljon olisi voinut ja saanut tehdä enemmän.

Onneksi sain syksyllä hyvin vauhtiin oman laihduttamisen (elämäntaparemontiksi niitä pitäisi aina kutsua...) koska jos kantaisin tässä kropassa vielä sitä 8 kiloa mikä syksyllä suli pois voisin olla aika valtavan kokoinen jo nyt. Puhumattakaan vaakalukemista. Nyt kun painan vauvan kanssa edelleen vähemmän mitä viime kesänä ihan omana itsenäni. Eikä sitä voi olla miettimättä että näinköhän se painonpudotus edesauttoi koko niiloannikin alkuun saamista. Selväähän se on että isommilla kiloilla on vaikeampaa hankkiutua raskaaksi.

Mutta. Huomenna vihdoin ja viimein kauan odotettu rakenneultra. Samalla alkaa raskausviikko 21. Kauheasti olisi kätilöltä kysyttävää. Pitäisi varmaan lunttilappu tehdä että muistan kaiken. Samalla pitää ottaa puheeksi nämä työhommat, josko saisi semmotteen todistuksen että pakettihommat saa jäädä. Toisaalta, 2 kk pelkkää lipunmyyntiä....  siinä ehtii monet kerrat hermostumaan pin-koodin näppäilijöihin ja mahdottoman typeriin kysymyksiin. Sori vaan asiakkaat...

Eiliset pippalot meni oikein mainiosti. Yllätin itsenikin ja jaksoin olla yli puolen yön vaikka olin miltei ainoa selvinpäin oleva juhlija. Pakko se on vanhana sienenä myöntää että vähän se kirpaisee olla sihahtelevien tölkkien keskellä limulinjalla ja hengata ulkona tupakkaringissä ilman sitä nikotiina, mutta ei se mahdotonta ole kuitenkaan. Tämä olikin sellainen "ensiesiintyminen" täällä ihmisten ilmoilla plussatestin jälkeen ja vielä löytyi muutaman puolituttukin joka ihmetteli alkoholitonta linjaa (tosin sehän kertoo että vauvamaha näyttää joillekin  siis vielä vain kasvaneelta mahamakkaralta ) ja hiljaiseloa baarielämässä. Mutta hyvä mieli tänään ilman rapulaa, miinusta tilillä ja noloa oloa. Tuleehan noita juhlia.

Mitäs vielä. Joo, noista kiloista puheenollen, nyt alkanut olemaan jatkuva nälkä. Voisin syödä kokoajan ja mitä vaan.... kotiruokaa, suklaata, suolaista, kaikki menee. Että ei pidä vielä ilakoida siitä hyvin pienenä pysyneestä painonnoususta...

Joten perse ylös penkistä nyt. Huomenna ollaan sitten taas viisaampia.

ps. otsikossa ei kummoisempaa dramatiikkaa, biisi vaan soinut päässä koko viikonlopun. Ja hyvä biisi onkin.