Järkyttävä hammassärky. Vaivannu mokoma jo monta päivää. Nyt alko nimittäin kokonaisvaltainen hammashoito. Ei sitä ny kovin laiminlyöty ole ennenkään mutta petrataan silti. Hirvitti ottaa kourakaupalla särkylääkettä. Mikä ei edes auta. Kauhea huoli miten se vaikuttaa NiiloAnnikkiin. Lääkepöhnässä pikkuinen raasu. Noh, onneks jo viikon päästä pääsee kunnon hampilekurille.

Muuten mennän normiarkea. Innoissani hypistelin hyllylle saatuja pikkuruisia bodeja ja pöksyjä. Suloisia. Tässäköhän vaiheessa ne tulevat äipät menee sekaisin ja unohtaa sen ettei se muksu vaan söpöttele siinä vaatekerrassaan vaan itkee ja paskoo myös. Vai olenkohan itse liian kyyninen. En anna lupaa kovin pitkään hetkeen ihastella ja näpräillä pikkuvaatteita ja leluja vaan pakotan itseni ajattelemaan realistisesti. Mutta onhan se tosielämää sekin kun vaavi vaan nukkuu ja on helppo ja suloinen (toivottavasti!). Toisaalta en anna itselleni lupaa oikein mihinkään vielä. En millään uskalla antaa mennä ja vaan olla raskaana. Niin kauan ennenkuin tiedän että se on terve (ja syntyy elävänä (eli pitkä aika odottaa...)) on vaikeaa iloita tulevasta. Välillä kuitenkin mietin jo pitkälle, mitä jos sitä kiusataan koulussa? entä jos ei ole kavereita? mitä jos se saa turpaansa nakkikioskin jonossa? Eli ei taida äidin huolet loppua koskaan....

Kaverin lapsi kastettiin tänään. Kovasti pähkäilly tuota nimitys ja kummitusasiaa itsekin välillä. Jotenkin koko ajan ajattelen sitä vain tyttönä. Toivottavasti en pety jos onkin poika. Ja ehkä ne sopivat henkilötkin kummeiksi löytyy vielä.

Näin mennään rv 17+6. Jee ens viikolla neuvolaan!