Hihitytti lukea omia edellisen kerran kirjoitusta. Mikä rytmi silloin muka muodostunut, pyh :D

Vieläkään ei voi puhua et olis säännöllisyyttä päivissä tai öissä, mutta tietyin rutiinein mennään päivä kerrallaan. Tyttö täyttää loppuviikosta 2 kk ja elo helpottanut huomattavasti. Itkut on vähentyneet, samoin mahavaivat mutta edelleen on hyviä ja sit niitä vaikeampia päiviä. Tosin yöt on edelleen rauhallisia, ruokaa kun on masu täys, on hyvä jatkaa unia.

Äidin mieli ja kunto on parempi. Paino putoaa edelleen ja omat väsymys/kiukkuitkut jääneet. Nykyään itkee enemmän onnenkyyneleitä. Vauvaan on rakastunut uudelleen ja syvemmin. Tyttö on seurallinen, hymyilee kovasti ja viihtyy sen verran jo itsekseen et pystyy kotihommiakin tekemään. Ja päivittämään blogiakin välillä :) Outoa olla isännän pitkän loman jälkeen kaksin kotona mutta päivät täytyykin täyttää puuhailemalla ettei seinät kaadu päälle. Vauvajumppa aloitetaan syyskuun alussa. Ihanaa kun helteet ohi ja tulee syksy. Vauvan kehittyessä voi alkaa suunnittelemaan muutakin ohjelmaa kun se ei enää ole vaan sellainen käärö. Itsekin uskaltaa jo lähteä jonnekin kun tietää ettei se herätessään heti vaan itke vaan jokeltelee vaunuissa tyytyväisenä. Äidinmaidolla kasvetaan hyvin ja korviketta saa silloin kun on hoidossa useamman tunnin eli tosi harvoin. Eka yökyläily tiedossa ja se jänskättää kovasti :)

Omaan äitiytteen kasvaa pikkuhiljaa. Ehkä vieläkään ei osaa itseään ajatella ensisijaisesti äidiksi mutta tunteet lasta kohtaan on kyllä niin voimakkaat ettei tällaista osaa sanoin kuvailla. Tuo pienokainen on elämäni tärkein asia.

Ristiäiset menivät hyvin ja ihanaa että sekin jännitys jo ohi. Nyt eletään Ainon kanssa päivä kerrallaan ihmetellen ja ihastellen pienen kasvua ja kehitystä