Nyt sit Niiloannikki on jo valmis paketti eikä odotella enää ku ulostuloa, rv 38+0. Jännää, että tänne asti on tultu ja niin pitkältä se matka alkuun näytti....

Ekat viikot pelkäsi ettei olekaan raskaana. Tuulimuna tms. Varhaisultra pelasti. Sitten pelkäsi "kiinnijäämistä" ja jos niskapoimussa löytyykin jotain ja tarvii keskeyttää. Eka ultra ok ja uutisen uskalsi julkistaa . Sen jälkeen alkoi pelkäämään rakenneultraa. Jospa joku rakenteellinen vika, ei käsiä, ei aivoja. Huh, ei mitään ja liikkeetkin alkoi jo tuntua. Nyt loppuajan on saanutkin pelätä koska liikkeet lakkaa. No sitten tuleekin jo uudet pelot. Pysyykö se hengissä, syökö hyvin jnejne. Et kannatti valita tämä!

Huomenna on taas äitipolipäivä. Jännää nähdä mitä kokoa ollaan ja onko jotain uutta uutisoitavaa.

Synnytysvalmennus on käyty. Joka ei juurikaan antanut mitään. Miltei kaiken kerrotun olen jo netistä ja lehdistä lukenut. Etenkin tämän päivän vauvan hoito oli niiiiin boooring.

Ai, niin olen tainnut saada ekat raskausarvet. Tosin hyvin pienet ja ihan alavatsaan mutta tarvinnee silti rasvausta tehostaa.

Neuvojia piisaa taas joka lähtöön. Enää en yksinkertaisesti jaksa reagoida millään tapaa. Jos jaksaisikin kirjata taas kaikki ylös niin osaisi itse välttää moisia tulevaisuudessa. "Lähtö voi tulla koska vaan" NO VITTU ÄLÄ?!

Yks yyyyberärsyttävyys on vauva ja muutenkin lapsiajan rankkuuden jankuttaminen. Kyllä on kamalaa kun et nuku ja syöttöjä koko ajan ja vaippoja ja uhmaa. Miksi kaikki jankuttaa sitä KOKOAJAN. Olisiko kaksi ihmistä sanonut että on se ihanaakin vauvan/lapsen kanssa. Kun näitä valittajia on n. sata. Eikö kukaan muu oikeasti koskaan ajatellut ennen mukuloiden hankkimista et ne tekee muutakin ku nukkuu ja hymyilee? Huvittavinta et ne kaikkein kovimmat valittajat on just niitä jotka hehkutti vauvakuumeellaan ja olivat niiiin halukkaita äideiksi jo vuosia. Tuliko todellisuus vähän liian rankkana vastaan, voivoi.

Ja en, itse en todellakaan lukeudu niihin jotka luulevat että se helppous alkaa kun saan muksun pihalle ja hengaan sen kanssa päivät pitkät himassa. Että turha tulla kenenkään nyt avautumaan että et sinä vielä mitään tiedä. En tiedäkään. Mutta sen tiedän että tulen olemaan väsynyt ja äkäinen. Varmasti. Sitä ei tarvitse jankuttaa joka helvetin lauseessa. Piste.

Mistäs vielä valittais. Niin. Oudoksun myös sitä että automaattisesti oletetaan että kun olet raskaana, rakastat lapsia. Ei. En edelleenkään pidä muiden lapsista. Kiljuvat kakarat kaupassa saa hermot riekaleiksi. Kaikki vauvat eivät ole söpöjä. En halua joka mukulaa syliini tai leikitettäväksi. En halua toisten vauvojen kuvia seinille tai jääkaapin oveen. En silti ole hirviö. En halua kenenkään lapsille pahaa. Niistä kirkuvistakin pääsen eroon lähtemällä pois. Joidenkin ystävien vauvoja haluan pitää sylissä, jotkut ventovieraatkin on suloisia. Mutta niin on aina ollut, eikä oma tilanne muuta sitä mihinkään. Piste.

Pisteeksi pisteen päällä kivan kesäinen jalkaturvotuskuva