Ainoliini 10 kk ja 4 päivää

Tyttö juttelee kovasti, välillä on niin paljon asiaa että oikein harmittaa kun mitään ei ymmärrä. Äiti sana tunnistettu, muuten sellaistaa äbyy ja tätätätä. Konttausvauhti on huimaa ja millään ei malteta istua paikallaan kun seisomaankin voi nousta. Tukea vasten tietenkin. Alalaatikot ja kaapit vaarassa kun pieni tutkimusmatkailija haluaa kaikkea ihmetellä. Kahdella pienellä flunssalla ollaan selvitty tähän asti. Heti kun imetys lakkasi, tuli ensimmäinen. On se äidinmaito vaan sellaista terveysjuomaa.

Päiväkoti käyty tsekkaamassa ja viikon päästä tämä äiti palaa töihin! Niin se aika vaan meni vaikka vielä syksyllä tuntui siltä ettei aika kulu millään. Juuri kun likka alkaa olla sosiaalinen ja omatoiminen... no saapahan tarhassa sitten kavereita eikä tarvii äitin naamaa katella päivät pitkät.

Tällä hetkellä tuntuu hyvältä näin. Vauvavuodesta melkein jo selvitty ja helpolla päästy, nykyään vain nukkumaan meno on taistelua. Aino saattaa olla ainokainen vaikkei koskaan pidä sanoa ei koskaan....

Niinhän se aika taas vierähti ja kevättä kohden jo mennään. Piti oikeen tarkastella koska sitä viimeks onkaan päivitelty elämää tänne.

Aino pienokainen on jo 7 kk ja 3 vkoa. Eilen oli ensimmäinen hammashoitaja käynti ja niin siellä vaan pilkotti se eka nökönenkin! Kiukuttelua ikenille ei ole pitkään aikaan ollutkaan joten salakavalasti se sinne hiipi. Likka on myös muuttanut omaan huoneeseen ja nukkua porskuttaa 11-12 tuntia unta putkeen. Eli yösyötöt jäi ja tissimaitoa saa enää illalla viimeisenä ja aamulla ensimmäisenä. Nyt kun oppisi muistamaan sen hampaiden pesun kanssa.

Tyty ryömii kovaa tahtia, kontilleenkin nousee hetkeksi. Istuminen ei vielä kiinnosta kuin syöttötuolissa. Omaa tahtoa löytyy jo ja kovasti nauretaan ja viihdytetään isiä ja äitiä. Elämä on soljunut eteenpäin tasaseen tahtiin ja kun pahin väsymys on ohimennyttä, osaa sitä ihastella vaaviaankin taas ihan eri tavalla. Kyllä nukkuminen vaan tekee hyvää. Ja kivaa että sitä voi tehdä taas miehensä vieressä vaikkakin olihan se ihanaa pötkötellä oman pötkönsäkin kanssa.

Tuttava oli kerran sanonut että sano kuka mitä tahansa niin ensimmäinen puoli vuotta on yhtä helvettiä. No, ei se nyt ihan helvettiä ollut mutta toisaalta ymmärrän pointin. Olihan se rankkaa ja vaikeaa. Nyt tuntuu niin helpolta ja onneksi meille on siunaantunut noinkin helppo vauva. Pitänee koputtaa puuta, eihän sitä tiedä millaista elo alkaa olemaan kun liikkuminen lisääntyy mutta onpahan ollut ainakin tämä levähdysjakso välissä.

Yksinäistä välillä tietty on, etenkin nyt kovien pakkasten aikaan kun ulkoilu on boikotissa. Helpompaa jäädä kotiin muutenkin kuin alkaa pakkaamaan kauheeta vaatekertaa jos edes autoillen menisi johonkin. Mutta aika aikaa kutakin. Töiden alkaminen lähestyy ja odotellaan tietoa päiväkotipaikasta. Huh. Ei tahtoisi vielä mutta elämän realiteetit otettava vastaan. Rahaa on saatava että voi elää.

Mutta kaikkeen tottuu. Totuinhan tähänkin ja osaan jo kyseenalaistaa lehtien ja netin neuvot ja ohjeet. Minä olen lapseni äiti ja teen niinkuin parhaaksi näen.

Kyllä tuo tyttö vaan on maailman suloisin vauva.

hupsheijaa kun aika taas menee siivillä. Päivitystä ehtisi tietysti tehdä useamminkin mut sitkun on aikaa, ei muista.

Aino ainokaisemme on jo 4,5 kk. Nauraa kikattaa, koittaa punkea istumaan, joskus jo kääntyy vattalleen, tunkee kaikki suuhun ja kiukkuaa kutiavia ikeniä. Tule, hammas, jo!

Yöt on rikkonaisia mutta jotenkin sitä vaan säilyy täysjärkisenä, kai ne naisten hormonit on tehty niin. Kyllähän kokonaan nukuttu yö maistuis, mutta silloin kun likka nukkuu hyvin, itse havahtuu. Naapurien meteliin tai muuten vaan. Tyhmää.

Tyttönen päätti että tissimaito on parasta joten pullo on ollut boikotissa jo pitkään. Et eipä tarvinnut harkita imetyksen lopetusta. No, mut oma kroppahan on nyt vauvalla lainassa ja hetken se vaan kestää niin ollaan tyytyväisiä näin. Riekutaan ulkona sit ens vuonna joskus...

Soseet alkaa maistumaan reilun kk:n maistelun jälkeen jo kunnolla. Ylläri et hedelmät kelpaa parhaiten

Vieläkin välillä on aivan pihalla kaikesta eikä millään meinaa tajuta olevansa äiti. Tuo ihana pötkylä on tullut jäädäkseen

Aino on ihana

 

Oon nukkunut kaksi yötä tosi huonosti, liian vähän. Mutta kuinka malttaa olla väsy kiukku, kun vierellä nauraa ja jokeltelee maailman suloisin pikkuinen vauva ?

Ainolla on hirveästi karstaa päässä. Any idea kuinka siitä pääsee helpoiten eroon? Ny on rasvattu öljyllä ja voiteella, harjattu ja rapsuteltu. Imetyshetkillä sopivasti pystyy rapsuttelemaan ;) Jos toinen kerta voi vääntää tavaraa vaippaan samaan aikaan kun syö niin kyllä silloin saa vähän karstaakin poistella! :)

Eka yökyläily takana, likka oli vallan mallikelpoinen. Nukkuikin harvinaisen pitkään. Mietin meinaako se että korvikkeella paremmat unet? En silti ole valmis lopettamaan imetystä vaikka siinä voisi palkintona ollakin kokonainen nukuttu yö. Kyllä tämän kestää. Kun tietää ettei se ikuisesti jatku. Ehkä jo kk:n päästä?

Hihitytti lukea omia edellisen kerran kirjoitusta. Mikä rytmi silloin muka muodostunut, pyh :D

Vieläkään ei voi puhua et olis säännöllisyyttä päivissä tai öissä, mutta tietyin rutiinein mennään päivä kerrallaan. Tyttö täyttää loppuviikosta 2 kk ja elo helpottanut huomattavasti. Itkut on vähentyneet, samoin mahavaivat mutta edelleen on hyviä ja sit niitä vaikeampia päiviä. Tosin yöt on edelleen rauhallisia, ruokaa kun on masu täys, on hyvä jatkaa unia.

Äidin mieli ja kunto on parempi. Paino putoaa edelleen ja omat väsymys/kiukkuitkut jääneet. Nykyään itkee enemmän onnenkyyneleitä. Vauvaan on rakastunut uudelleen ja syvemmin. Tyttö on seurallinen, hymyilee kovasti ja viihtyy sen verran jo itsekseen et pystyy kotihommiakin tekemään. Ja päivittämään blogiakin välillä :) Outoa olla isännän pitkän loman jälkeen kaksin kotona mutta päivät täytyykin täyttää puuhailemalla ettei seinät kaadu päälle. Vauvajumppa aloitetaan syyskuun alussa. Ihanaa kun helteet ohi ja tulee syksy. Vauvan kehittyessä voi alkaa suunnittelemaan muutakin ohjelmaa kun se ei enää ole vaan sellainen käärö. Itsekin uskaltaa jo lähteä jonnekin kun tietää ettei se herätessään heti vaan itke vaan jokeltelee vaunuissa tyytyväisenä. Äidinmaidolla kasvetaan hyvin ja korviketta saa silloin kun on hoidossa useamman tunnin eli tosi harvoin. Eka yökyläily tiedossa ja se jänskättää kovasti :)

Omaan äitiytteen kasvaa pikkuhiljaa. Ehkä vieläkään ei osaa itseään ajatella ensisijaisesti äidiksi mutta tunteet lasta kohtaan on kyllä niin voimakkaat ettei tällaista osaa sanoin kuvailla. Tuo pienokainen on elämäni tärkein asia.

Ristiäiset menivät hyvin ja ihanaa että sekin jännitys jo ohi. Nyt eletään Ainon kanssa päivä kerrallaan ihmetellen ja ihastellen pienen kasvua ja kehitystä