Perhe O harjoittelee uutta elämää kotona. Aikamoistahan tämä on ollut. Vaikka henkisesti kuinka hyvin on valmistautunut uuteen elämään, ei fysiikka pysy mitenkään mukana. Joten, muutamat väsymysitkut on päästetty jo.

Ekat 4 päivää oli valtava euforia. Rakastin koko maailmaa, etenkin tuota pikkuista niin että meinasi pakahtua. Pelotti oikeen et mitä pahaa kohta tapahtuu kun olen niin yli onnellinen. Onneksi mitään pahaa ei tapahtunut, todellisuus vaan kohtasi hormonimyrskyn

Varsinaisesti mikään ei ole yllättänyt vauva-arjessa. Mutta imetys on ollut suuri kompastuskivi. No ei ehkä niinkään, onhan se onnistunut kuitenkin joten kuten joka päivä ja vaavi saa painoa lisää koko ajan, mutta yllätti kuinka monimutkaista se voikaan olla. Olen aina katsonut että äidit vaan lykkää tissin suuhun ja se on siinä. Ei se ihan niin helppoa ollutkaan. Mutta onneks tuokin sujuu nyt jo huomattavasti paremmin kuin esim. viikko sitten. Että kaikkea oppii ja kaikkeen kroppa tottuu.

Synnytyksestä toivuttu ok. Ei vielä olla ihan kunnossa mutta aika parantanut haavat jo melkeen kirjaimellisesti. Omaan kroppaan sitä osaa suhtautua armollisesti. Vattanahkaa on ja se roikkuu. Arpia ei onneksi pahemmin tullutkaan.  Ihmettelin kuitenkin miksi tunsin itseni hirmu naiselliseksi ja jotenkin positiivisella tavalla erilaiseksi kun peilistä näkyi synnyttäneen naisen vartalo. No valtavat tissit tietenkin saa muun kropan näyttämään niin paljon hoikemmalta. Vaakaan en muuten ole vielä uskaltanut, enkä vielä menekään. Tosin usein unohtuu syödä (toisen syömiset on nyt aina etusijalla), joten ei tässä ainakaan lihomaan pääse.

Mutta nyt kroppa taas kertoo että on istuttu liian kauan. Likan viereen köllimään siis.

On meillä maailman suloisin tytär