Talvista lomaa vietellyt tän viikkoa ja todella nimensä veroista. Makkarin ikkunan sälekaihtimia ei tarvitse enää alemmas laittaa kun lumikinokset ikkunalaudalla peittää sopivasti rakosen. Keittiön ikkunasta taasen ei edes näe ulos kun pöytään istuu. Mie kun just aina kyttäilin akkunasta mitä pihalla tapahtuu

Mutta eipä minua lumi haittaa, eikä ny juurikaan tuo pakkanen. Talvi on talvi, sillo kuuluu olla valkiaa.

Muuten täällä voidaan mitä paksunemissa määrin. Kävellen jaksaa mennä keskustaan mutta poispäin tarvitsee jo bongata muuta kyyditystä. Nilkkoja särkee ja vattaa puristaa. Päätinkin aloittaa uimisen nyt kun tilasin henkalta ja maukalta mammauikkarinkin ja kerran sitä jo kokeilinkin. On vaan aika perseestä kun vesijumppaa ei päiväsaikaan ole kuin eläkeläisille. En mie nyt iltasin mihkään haluu lähteä. (Tosin Dallasin vika jakso tulee perjantaina, mitä mie sit iltasin teen??!!)

Liikunnasta mieleen, on aikamoinen vipeltäjä tuo mein niiloannikki. Eilen illalla näin jo ihan ulkopuolelle liikkeet ekan kerran. Kovasti houkuttelin tuota isäntää kokeilemaan kun hää nii ulkopuoliseks tuntee olonsa. Kun vihdoin malttoi tulla, oli suurin jumppahetki jo ohi, mutta vielä sieltä iskän mieliks muutamat muksaisut annettiin. Et nyt hänkin on kokenut jo lapsen liikkeet

Hankinnoista mukaan on tarttunut taasen yksi potkupuku ja tyyny-peitto setti. Ommella hurautin meillä kotona odottavaan ikivanhaan sitteriin uuden pehmusteen (vuosikaudet kylmävarastossa on aiheuttanut entiseen mukavat aromit) ja samalla tuli tehtyä pari pikkuruista tyynyliinaa (kankaan olin hankkinut aikoja sitten alesta ja aina jotenkin ajatellut et siitä tulee jotain vauvanhuoneeseen. aika spookya). Aloin myös neulomaan pretty baby langasta vauvan peittoa. Pehmoista lankaa hypistellessä tirautin muutaman kyyneleen kun ajattelin kuinka ihanaa tämä kaikki puuhaaminen ja odotus on ja kuinka etuoikeutettuja ollaan kun saadaan tämä kaikki kokea. Kuinka haluaisin saman kokemuksen antaa ja jakaa niiden ystävien ja tuttavien kanssa jotka yrittävät vuodesta ja kuukaudesta toiseen. Elämä ei ole aina reilua. Ja sitten on vielä niitäkin jotka ehkä voisivatkin saada lapsia, mutta ei ole osunut kohdalle oikeaa ihmistä kenen kanssa perheensä perustaa. Olen itse jokapäivä kiitollinen kun olen tuon miehen vierelleni saanut. On nimittäin painonsa arvosta kultaa