Nyt on jo jonnin aikaa piikitelty insuliinia aamupalaks ja onneks mittailut jääny vähemmälle. Tolkuttoman vaikeaa tuo on, siis keksiä ja etsiä mikä on sopiva määrä mitäkin suuhunpantavaa, mut joka päivä sitä on vaa mietittävä. Sokeriarvot on eniten koholla aina aamuisin, mikä sinänsä on lohduttavaa että siihen en omalla tekemiselläni voi vaikuttaa mitenkään. Eli voi itsensä syyllistämisen lopettaa. Ultrassa niiloannikki näytti olevan ihan normikokoinen, ei missään käyrien ylärajoilla edes. Painoarvio oli aika huima tosin, 2,4 kg mut olkoon. Sehän onkin arvio.

Tää viikko onkin menny nopiaan. Vappu vietettiin maalla, tuliaisina tuotiin kehto ja miulle yöpöytä. Kehto meni entisöijälle ja yöpöytää ollaan maalattu yhteistyössä. Josko tänään menis laittaa viimeiset kerrokset. Neuvolaa ja hammaslääkäriä ollut ja sit kävin treffeillä parin muun odottavan äidin kanssa. Muksaa oli. Kohta voisi kanssa singahtaa kaupungille, torilla jotai jenkkiautoa sun muuta hässäkkää.

Ihanaa, tilattiin vihdoinkin vaunut! Tulevat varmaan maanantaina jo, en malttais odottaa. Sit meillä ois kaikki. Vain vauva puuttuu :) Kroppakin alkaa olla valmistautunut. Yllättäen "löysin" ekat maitopisaratkin jo. Jalkoja särkee ihan mahdottomasti melkeinpä koko ajan ja vatta alkaa olemaan tiellä vähän kaikessa. On se aika ihana silti. Nyt kun alkais vaan olemaan lämpimämpää niin ei olis niin ongelmaa pukeutumisen kanssa. Parhaat mammahousutkin ratkes persiistä!

Mutta nyt ulos. Vaikka edes autoillen

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä.