Näin sinut ensimmäistä kertaa. Olit kaksi viivaa tikussa. Tärisin. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Näin siinä sitten kävi. Onhan se tiedossa kuinka lapsia tehdään, mutta olihan tuo aika ylläri. Jotenkin ajattelin ettei meistä ole siihen. Tupakka ja viina on vienyt molempien hedelmällisimmät puolet jo aikoja sitten. Mutta niin se vaan kävi.

Laskin kalenterista että aika kauan on kierto kestänyt. Rintojakin aristaa. Jos muutaman päivän vielä odottaisi. Ja sitten ei enää malttanut. Salaa, toisen ollessa tupakilla pissin sormille asti. Ja hetihän siihen ne viivat tuli. "Tuutko käymään täällä". "Joo". "Meistä tulee perhe".

Nyt olisi niinku viikko 7. Rintoja särkee, väsyttää suunnattomasti, hermot kireellä, vatsaan sattuu. Vatsakipu pelottaa eniten. Entä jos menee kesken?

Eka neuvola kahden päivän päästä. Toivottavasti se rauhoittaa ja kuulee että kaikki on ok. Toivon tyttöä.

Pysy siellä. Ole vahva.