Ajatukset päivittää raskausaikaa melkein päivittäin, on hieman kuihtunut. Päivät menee vauhdilla ja väsymys vie voimat joten verbaalinen kyvykkyys ei onnistu. Tosin ehkä nyt, kun ollaan rv 9+3 alkaa ehkä pikkuisen tulla energiaa lisää. Tai sitten ei.

Päivityksenä kerrottakoon että varhaisultrassa kävin viime viikolla. Lääkärin sanoin: yksi elävä raskaus. Hämmentävä kokemus, mutta ei niin tunnerikas kuin olisin odottanut. Ehkä latistavaa oli olla kamera toosassa vanhan herran edessä. Vielä suoraan työpäivän jälkeen eli sukkahiki saati sitten muu hiki mahtoi olla aromikasta. No, onneks tämäkin herra on kyllä varmasti ties minkälaista naikkosta tutkiskellut uransa aikana. Tästä kuitenkin rohkaistuneena kerroimme anopille uutisen. Ei nyt valtavia tunteenpurkauksia. Jokainen kun kokee asiat omalla tavallaan.

Tänään olen jo pissinyt purkkiin ja käynyt verikokeessa. Neuvolan täti ei sitten maininnut mistään sokerirasituksesta mitään. Sinne siis pääsee vasta ensi viikolla. Onneksi se Minni Hiiren ihmisversio ei ole neuvolatätini enää kun seuraava aika koittaa. Täytyy toivoa että se oikea on sitten se oikea. Pitkää matkaa tässä kuitenkin yhdessä kuljetaan.

Lainasin ipun vauvalehtiä taasen vaikka tuntuu että tulee jo korvista alkuraskauden infopaketit. Pidemmälle en vielä halua lukea ennenkuin tiedän että vauva on terve ja elossa. Synnykseenkään en perehdy vielä yhtään, saati vauva-aikaan ja hankintoihin. Kun nyt malttaisi vaan nämä muutamat viikot vielä... tai siis kuukausi. puuhs. Sitten voikin jo huutaa koko maailmalle: mInusta tulee äiti!