Jeah. Melkee viikon ollu saikulla ja perjantaina iskee flunssa. Johan tässä on tainnut melkein vuosi mennä edellisestä influenssasta ja nyt sit räkää pää täys. plääh. Ja tottakai se iski eilen kun olin kuukausitolkulla odottanut Jean S.:n keikkaa. Noei onneks niin heikko olo ollut et pääsi kuitenkin lähtemään. Voi poijjaaat oli i-ha-naa pitkästä aikaa kunnolla ja rauhassa laittaa pakkelia ja tukkaa ja mallailla vaatteita. Olis ollu viel kivempaa tehdä se siiderin/skumpan kanssa mut nyt tehtiin se näin

Itse keikka ei sit kuitenkaan ollut niiiin hyvä kuin ennen (eikä vain siksi että oli selvinpäin). Ehkä bändi alkaa toistaa jo itseään vuosien saatossa mutta uudet biisitkään ei sytyttänyt. Mutta hyvä se oli silti. Symppiksiä kavereita nuo poijjaat. Backstage reissut ny jäi väliin...

Kyllä baarissa vaan on outoa olla vesilinjalla! Onneksi toisen tulevan mamman kanssa sai jakaa näitäkin ajatuksia. Tuli muuten mieleen et hää taitaakin olla ainoa tässä suht lähellä oleva ensimmäistään odottava. Nimittäin niin kivaa kun onkin saada kokeneilta neuvoja, sitä välillä todellakin kaipaa juttuseuraa sellaisesta, joka on yhtä pihalla uuden asian edessä kuin itsekin.

Huomasin itseni todellakin rauhoittuneen tuon rakenneultran jälkeen. Ihanaa, vihdoinkin. Ehkä se että kuulee että vauvalla on kaikki hyvin ja on rakenteeltaan normaali, vasta antaa itselle sellaisen luottamuksen että kaikki voisikin mennä niin kuin pitääkin loppuun asti. Tiedetään, mitä vaan voi käydä ja kehityshäiriöt tapahtuu vasta nyt, niin silti iloitsen nyt tästä.

Työt alkaa lähenee loppuaan, näillä näkymin enää 1 vko lomaa ja 3 viikkoa töitä. Huisia ajatella että sitä palaa takaisin vasta sitten kun niiloannikki jo kävelee. Että nyt vaan odotellaan vauvan tuloa. Apua, kohta sitä vasta alkaa tajuamaan että hetkinen, mitäs tässä nyt tapahtuukaan!

Jahas nyt tuli lähtö kujille. Menoksi siis. ja viikot oli kaksyks plus viis.